Löysin oman hääpukuni Tampereen Zazabellasta. Se oli kolmas liike, jossa kävin sovittamassa hääpukuja. Pukuni lähti tilaukseen 15.11.2018. Tuolloin toimitusajan kerrottiin olevan 4-6kk. 15.2.2019 eli 3kk puvun tilauksesta sain tekstiviestin;
"Hei! Pukusi on saapunut, tervetuloa sovittamaan!"
Voi niitä riemun kiljahduksia, jotka suustani pääsivät sillä hetkellä. Ehkä myös muutaman hyppyaskeleenkin otin. Tyttökin hieman pelästyi, että mikä äidin nyt tuli.
Aloin heti raivaamaan kalenteriini sopivaa väliä, jolloin pääsisin puvun hakemaan. Seuraavalla viikolla lähdin kohti Tamperetta tyttöni kanssa ja matkalla nappasimme yhden kaasoistani myös mukaan.
Oman pukuni ensimmäinen sovitus
Täytyy tunnustaa, että matkalla olo oli jännittynyt. Päällimmäisenä tunteena olo oli hyvällä tavalla innostunut. Kuitenkin pieni ääni päässäni pohti epäilevästi, jos puku ei tunnukaan enää omalta, entä jos en mahdu pukuun, jos kerta kaikkiaan en haluakaan enää sitä pukua.
Kuten seuraavan kuvan ilmeestä voi ehkä päätellä, kaikki ne ajatukset olivat niiiin väärässä. Se on edelleen minun täydellinen hääpukuni <3
Tampereen Zazabellassa on sovitustilan yhteydessä esillä muutamia kestokimppuja. Kimput olivat kaikki tyyliltään ja malliltaan erilaisia. Minusta oli ihan huippua, että pääsin hääpuvun sovituksen yhteydessä mallailemaan jo hieman kimppuakin puvun kanssa.
Vaikka kimput eivät tyyliltään tai värimaailmaltaan ollutkaan ihan sitä mitä omaan kimppuuni haluan, sain hieman osviittaa siitä, minkä mallinen sopisi oman pukuni kanssa ja minkä kokoinen se voisi olla. Yhdestä kimpusta huomasin heti, että se oli liian pieni ja yksi oli liian kapea.
Kimpuista siis yksi plussa lisää Zazabellalle!
Sen lisäksi, että rakastan pukuani edelleen, olin innoissani puvun korjausompelun tarpeesta. Tai oikeastaan tarpeen vähyydestä. Pukuni istui hyvin päälleni ja oli sopivan mittainen. Pukuun täytyy tehdä yksi todella pieni muutos, jonka voisin tehdä jopa itse. Pukuompelijan tutkinto kun minulta löytyy, saisi hieman niitäkin taitoja taas käytettyä.
Puvun toin säilytykseen meille kotiin, vaikka alkuun mietin, että pitäisikö se viedä muualle. Minä kun olen maailman surkein pitämään yllätyksiä salassa. Toistaiseksi ja ainakaan tietääkseni, mieheni ei ole pukua käynyt kurkkimassa, enkä minä ole sitä hänelle vilauttanut. Toivotaan, että jännitys säilyy hääpäivään asti!
Ei kommentteja
Heräsikö sinulla kysymyksiä tai muita ajatuksia? Vastaan sinulle mielelläni <3